Olisi kai aika herätellä tämä blogi taas eloon, sillä miehän oon jättänyt tämän suorastaan kuolemaan pari vuotta sitten. Näiden kahden vuoden aikana Niilo on elänyt tavallista koiranelämää, joskin viime talvena Niiloa taas kyseltiin jalostukseen. Valitettavasti shelttinartun kohdalla ajankohta ei ollut vielä sopiva, joten Niilon isyys jäi siihen. Olemme kuitenkin saaneet uuden jalostuskyselyn, minkä takia Niilolla saattaisi olla uusi isyysyritys tiedossa keväällä. :----)Tänään tuolla tuulisessa nollakelissä harjoittelin Niilon kanssa vaihteeksi tokon perusasioita ja yritin hioa niitä kuntoon. Meidän puolituntiseen harjoitussessioon kuului katsekontaktin vahvistaminen, sivulletulo, seuraaminen, luoksetulo ja istu-maahan.
Katsekontakti on oikeastaan aina ollut yksi Niilon vahvuuksista ja poika osaa hyvin napittaa silmiään minuun suhteellisen pitkänkin aikaa. Sen sijaan sivulletulo on ongelmallinen siltä osin, että Niilolle pitää silti näyttää käsimerkki komennon vahvistamisena. Ilman käsimerkkiä Niilo parkkeeraa itsensä kyllä miun sivulle, mutta ei siihen pohkeen viereen vaan hieman sivuttain peppu ulospäin linjasta. Seuraaminen on miun makuun mukavan tiivistä, mutta yritän silti saada sitä täsmällisemmäksi, kontaktirikkaammaksi ja läheisemmäksi. Tällä hetkellä Niilo ottaa mukavasti kontaktia ja seuraa oikeassa kohdassa, mutta ajoittain tuppaa menemään liian edelle ja varsinkin lähdöissä lähtee omia aikojaan eikä seuraa miun lähtöä. Luoksetulo ja istu-maahan ovat ehkä kaikista iloisimpia osioita, sillä Niilo tuntuu nauttivan niistä (ei siinä, etteikö Niilo muuten tykkäisi meidän koulutussessioista) - luoksetulo on ripeää ja istu-maahan on nopeaa ja iloista. Luoksetulossa ainut ongelma on tuo sivulletulo ja ajoittaiset varaslähdöt, mutta muuten tuo osio tuntuu olevan kunnossa.
Niilon turkki on pienentynyt naurettavan paljon normaalista karvamäärästään. :- D Kadonneet karvat löytyvät joko talostamme tai karvakasasta aidan ulkopuolella. Syötän kuitenkin Niilolle päivittäin biotiinia, joten toivottavasti turkki ottaisi kasvaakseen taas vaihteeksi ja näyttää siltä, että tuo karvanlähtö alkaisi loppua. Mikä helpotus miulle!
Mitäs suunnitelmia meillä nyt pojan kanssa oikein on? Tarkoituksena olisi palata näyttelyihin vuodenvaihteen jälkeen sekä taas vaihteeksi mennä tokoilemaan ihan ryhmään. Tuo alussa mainittu astutuskysely on myös mietteissä ja toivottavasti se nyt onnistuisi. Yritän myös hieman tavoitteellisemmin alkaa harrastamaan Niilon kanssa sekä tokoa että näyttelyitä ja toivon, että miulla riittäisi tarpeeksi rohkeutta jossain vaiheessa osallistua kunnollisiin tokokisoihinkin, kun aika on oikea. :-----)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti